puolustaja
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
puolustaja (10)
- ihminen, joka puolustaa jotakuta tai jotakin; puolestapuhuja
- (urheilu) pallopeleissä kenttäpelaaja, jonka tehtävänä on torjua vastustajan hyökkäyksiä
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈpuo̯lusˌt̪ɑjɑ/
- tavutus: puo‧lus‧ta‧ja
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | puolustaja | puolustajat |
genetiivi | puolustajan | puolustajien (puolustajain) |
partitiivi | puolustajaa | puolustajia |
akkusatiivi | puolustaja; puolustajan |
puolustajat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | puolustajassa | puolustajissa |
elatiivi | puolustajasta | puolustajista |
illatiivi | puolustajaan | puolustajiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | puolustajalla | puolustajilla |
ablatiivi | puolustajalta | puolustajilta |
allatiivi | puolustajalle | puolustajille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | puolustajana | puolustajina |
translatiivi | puolustajaksi | puolustajiksi |
abessiivi | puolustajatta | puolustajitta |
instruktiivi | – | puolustajin |
komitatiivi | – | puolustajine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | puolustaja- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia[muokkaa]
johdos sanasta puolustaa (puolusta- + -ja)
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Vastakohdat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- puolustaja Kielitoimiston sanakirjassa