puolustaja

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

puolustaja (10)

  1. ihminen, joka puolustaa jotakuta tai jotakin; puolestapuhuja
  2. (urheilu) pallopeleissä kenttäpelaaja, jonka tehtävänä on torjua vastustajan hyökkäyksiä

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈpuo̯lusˌt̪ɑjɑ/
  • tavutus: puo‧lus‧ta‧ja

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi puolustaja puolustajat
genetiivi puolustajan puolustajien
(puolustajain)
partitiivi puolustajaa puolustajia
akkusatiivi puolustaja;
puolustajan
puolustajat
sisäpaikallissijat
inessiivi puolustajassa puolustajissa
elatiivi puolustajasta puolustajista
illatiivi puolustajaan puolustajiin
ulkopaikallissijat
adessiivi puolustajalla puolustajilla
ablatiivi puolustajalta puolustajilta
allatiivi puolustajalle puolustajille
muut sijamuodot
essiivi puolustajana puolustajina
translatiivi puolustajaksi puolustajiksi
abessiivi puolustajatta puolustajitta
instruktiivi puolustajin
komitatiivi puolustajine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo puolustaja-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

johdos sanasta puolustaa (puolusta- + -ja)

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Vastakohdat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

puolustajapari

Aiheesta muualla[muokkaa]