punastus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

punastus (39)

  1. punastuminen; punastuneisuus

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈpunɑst̪us/
  • tavutus: pu‧nas‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi punastus punastukset
genetiivi punastuksen punastusten
punastuksien
partitiivi punastusta punastuksia
akkusatiivi punastus;
punastuksen
punastukset
sisäpaikallissijat
inessiivi punastuksessa punastuksissa
elatiivi punastuksesta punastuksista
illatiivi punastukseen punastuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi punastuksella punastuksilla
ablatiivi punastukselta punastuksilta
allatiivi punastukselle punastuksille
muut sijamuodot
essiivi punastuksena punastuksina
translatiivi punastukseksi punastuksiksi
abessiivi punastuksetta punastuksitta
instruktiivi punastuksin
komitatiivi punastuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo punastukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
punastus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä punastua (punastu- + -s)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]