punakkuus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

punakkuus (40)

  1. se, että on punakka

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈpunɑkːuːs/
  • tavutus: pu‧nak‧kuus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi punakkuus punakkuudet
genetiivi punakkuuden punakkuuksien
partitiivi punakkuutta punakkuuksia
akkusatiivi punakkuus;
punakkuuden
punakkuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi punakkuudessa punakkuuksissa
elatiivi punakkuudesta punakkuuksista
illatiivi punakkuuteen punakkuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi punakkuudella punakkuuksilla
ablatiivi punakkuudelta punakkuuksilta
allatiivi punakkuudelle punakkuuksille
muut sijamuodot
essiivi punakkuutena punakkuuksina
translatiivi punakkuudeksi punakkuuksiksi
abessiivi punakkuudetta punakkuuksitta
instruktiivi punakkuuksin
komitatiivi punakkuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo punakkuude-
vahva vartalo punakkuute-
konsonantti-
vartalo
punakkuut-

Etymologia[muokkaa]

sanan punakka vartalosta punakk- ja suffiksista -uus

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]