pulikka

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

pulikka (14-A)

  1. kaulinta muistuttava ohut päihin päin kapeneva puupalikka, jolla ajellaan erilaisia taikinoita ohueksi
    Kaulimella kaulitaan ja pulikalla ajellaan.
    Karjalanpiirakat tehdään monesti erityisellä piirakkapulikalla.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈpulikːɑ/
  • tavutus: pu‧lik‧ka

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pulikka pulikat
genetiivi pulikan pulikoiden
pulikoitten
pulikkojen
(pulikkain)
partitiivi pulikkaa pulikoita
pulikkoja
akkusatiivi pulikka;
pulikan
pulikat
sisäpaikallissijat
inessiivi pulikassa pulikoissa
elatiivi pulikasta pulikoista
illatiivi pulikkaan pulikkoihin
pulikoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi pulikalla pulikoilla
ablatiivi pulikalta pulikoilta
allatiivi pulikalle pulikoille
muut sijamuodot
essiivi pulikkana pulikkoina
pulikoina
translatiivi pulikaksi pulikoiksi
abessiivi pulikatta pulikoitta
instruktiivi pulikoin
komitatiivi pulikoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo pulika-
vahva vartalo pulikka-
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

piirakkapulikka

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • pulikka Kielitoimiston sanakirjassa