puisto

Wikisanakirjasta
Katso myös: Puisto
Wikipedia
Katso artikkeli Puisto Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Puisto

Substantiivi[muokkaa]

puisto (1)

  1. usein esteettisiä arvoja korostava, hoidettu, puita kasvava, asutuksesta erillinen suurehko viheralue
    Puisto sijoittuu lammen ympäristöön.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈpui̯st̪o/
  • tavutus: puis‧to

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi puisto puistot
genetiivi puiston puistojen
partitiivi puistoa puistoja
akkusatiivi puisto;
puiston
puistot
sisäpaikallissijat
inessiivi puistossa puistoissa
elatiivi puistosta puistoista
illatiivi puistoon puistoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi puistolla puistoilla
ablatiivi puistolta puistoilta
allatiivi puistolle puistoille
muut sijamuodot
essiivi puistona puistoina
translatiivi puistoksi puistoiksi
abessiivi puistotta puistoitta
instruktiivi puistoin
komitatiivi puistoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo puisto-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

eläinpuisto, huvipuisto, kansallispuisto, kirkkopuisto, koirapuisto, leikkipuisto, liikennepuisto, luonnonpuisto, puistoalue, puistoaukio, puistohiihto, puistoistutus, puistokansi, puistokatu, puistokemisti, puistokonsertti, puistokäytävä, puistomaja, puistomestari, puistometsä, puistonpenkki, puistopuu, puistopuutarhuri, puistošakki, puistosinisieppo, puistotie, puistotäti, puistovahti, puistovyöhyke, rantapuisto, safaripuisto, taidepuisto, teemapuisto, ulkoilupuisto, urheilupuisto, vesipuisto

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • puisto Kielitoimiston sanakirjassa
  • Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Puisto. Kotimaisten kielten keskus