puin
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈpuin/ tai /ˈpui̯n/
- tavutus: pu‧in / puin
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | puin | pukimet |
| genetiivi | pukimen | pukimien puinten |
| partitiivi | puinta | pukimia |
| akkusatiivi | puin; pukimen |
pukimet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | pukimessa | pukimissa |
| elatiivi | pukimesta | pukimista |
| illatiivi | pukimeen | pukimiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | pukimella | pukimilla |
| ablatiivi | pukimelta | pukimilta |
| allatiivi | pukimelle | pukimille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | pukimena (puinna) |
pukimina |
| translatiivi | pukimeksi | pukimiksi |
| abessiivi | pukimetta | pukimitta |
| instruktiivi | – | pukimin |
| komitatiivi | – | pukimine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | pukime- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
puin- | |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- puin Kielitoimiston sanakirjassa
Substantiivi[muokkaa]
puin
- (taivutusmuoto) monikon instruktiivimuoto sanasta puu
Verbi[muokkaa]
puin
- (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä puida
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä puida
Verbi[muokkaa]
puin
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä pukea