puhveli

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

puhveli (6)[1]

  1. jokin vankkarakenteinen käyräsarvinen nautaeläin
  2. amerikkalainen biisoni

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈpuhʋeli/
  • tavutus: puh‧ve‧li

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi puhveli puhvelit
genetiivi puhvelin puhvelien
puhveleiden
puhveleitten
partitiivi puhvelia puhveleita
puhveleja
akkusatiivi puhveli;
puhvelin
puhvelit
sisäpaikallissijat
inessiivi puhvelissa puhveleissa
elatiivi puhvelista puhveleista
illatiivi puhveliin puhveleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi puhvelilla puhveleilla
ablatiivi puhvelilta puhveleilta
allatiivi puhvelille puhveleille
muut sijamuodot
essiivi puhvelina puhveleina
translatiivi puhveliksi puhveleiksi
abessiivi puhvelitta puhveleitta
instruktiivi puhvelein
komitatiivi puhveleine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo puhveli-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

puhveliheinä, puhvelihärkä, puhvelilauma, puhvelilehmä, puhvelinmetsästys, puhvelinnahka, vesipuhveli

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • puhveli Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6