puhuttu
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
puhuttu (1-C) (komparatiivi puhutumpi, superlatiivi puhutuin) (taivutus [luo])
- sellainen, josta on ollut puhe, puheena ollut; suullisesti ilmaistu, puhumalla aikaan saatu tai muodostettu.
- Se puhuttu asia ei vain tahdo edetä.
- Puhuttu kieli tarvitsee välineekseen anatomisen kielen.
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
puhuttu
- (taivutusmuoto) passiivin partisiipin perfekti verbistä puhua
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | puhuttu | puhutut |
| genetiivi | puhutun | puhuttujen |
| partitiivi | puhuttua | puhuttuja |
| akkusatiivi | puhuttu; puhutun | puhutut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | puhutussa | puhutuissa |
| elatiivi | puhutusta | puhutuista |
| illatiivi | puhuttuun | puhuttuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | puhutulla | puhutuilla |
| ablatiivi | puhutulta | puhutuilta |
| allatiivi | puhutulle | puhutuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | puhuttuna | puhuttuina |
| translatiivi | puhutuksi | puhutuiksi |
| abessiivi | puhututta | puhutuitta |
| instruktiivi | – | puhutuin |
| komitatiivi | – | puhuttuine |