puhumaton
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
- sellainen, joka ei puhu tai ei ole puhunut siihen asti
- Kaikki nämä lapset ovat vielä puhumattomia.
- Toipumisestaan huolimatta hän on edelleen puhumaton.
- puhumattomaksi ryhtynyt tai heittäytynyt
- Mummo on istunut puhumattoman koko illan.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈpuhuˌmɑt̪on/
- tavutus: pu‧hu‧ma‧ton
Käännökset[muokkaa]
2. puhumattomaksi ryhtynyt tai heittäytynyt
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Liittyvät sanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- puhumaton Kielitoimiston sanakirjassa