puhtaus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

puhtaus (40)[1]

  1. se, että on puhdas
  2. vapaus terveysopillisista epäpuhtauksista

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈpuht̪ɑus/ tai /ˈpuht̪ɑu̯s/
  • tavutus: puh‧ta‧us / puh‧taus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi puhtaus puhtaudet
genetiivi puhtauden puhtauksien
partitiivi puhtautta puhtauksia
akkusatiivi puhtaus;
puhtauden
puhtaudet
sisäpaikallissijat
inessiivi puhtaudessa puhtauksissa
elatiivi puhtaudesta puhtauksista
illatiivi puhtauteen puhtauksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi puhtaudella puhtauksilla
ablatiivi puhtaudelta puhtauksilta
allatiivi puhtaudelle puhtauksille
muut sijamuodot
essiivi puhtautena puhtauksina
translatiivi puhtaudeksi puhtauksiksi
abessiivi puhtaudetta puhtauksitta
instruktiivi puhtauksin
komitatiivi puhtauksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo puhtaude-
vahva vartalo puhtaute-
konsonantti-
vartalo
puhtaut-

Etymologia[muokkaa]

sanan puhdas vartalosta puhta- ja suffiksista -us

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

epäpuhtaus, puhtausaste, rotupuhtaus, sävelpuhtaus

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • puhtaus Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40