potero
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
potero (2)
- (sodankäynti) maahan tai lumeen kaivettu kuoppa, joka antaa suojaa ja toimii yhden tai useamman henkilön, tai raskaamman aseistuksen kuten kranaatinheittimen, tuliasemana
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈpot̪ero/
- tavutus: po‧te‧ro
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | potero | poterot |
genetiivi | poteron | poterojen poteroiden poteroitten |
partitiivi | poteroa | poteroita poteroja |
akkusatiivi | potero; poteron |
poterot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | poterossa | poteroissa |
elatiivi | poterosta | poteroista |
illatiivi | poteroon | poteroihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | poterolla | poteroilla |
ablatiivi | poterolta | poteroilta |
allatiivi | poterolle | poteroille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | poterona | poteroina |
translatiivi | poteroksi | poteroiksi |
abessiivi | poterotta | poteroitta |
instruktiivi | – | poteroin |
komitatiivi | – | poteroine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | potero- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Liittyvät sanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- potero Kielitoimiston sanakirjassa
- Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Potero. Kotimaisten kielten keskus
Latina[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
poterō
- (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin futuurin yksikön 1. persoonan muoto verbistä possum