potero

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

potero (2)

  1. (sodankäynti) maahan tai lumeen kaivettu kuoppa, joka antaa suojaa ja toimii yhden tai useamman henkilön, tai raskaamman aseistuksen kuten kranaatinheittimen, tuliasemana

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈpot̪ero/
  • tavutus: po‧te‧ro

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi potero poterot
genetiivi poteron poterojen
poteroiden
poteroitten
partitiivi poteroa poteroita
poteroja
akkusatiivi potero;
poteron
poterot
sisäpaikallissijat
inessiivi poterossa poteroissa
elatiivi poterosta poteroista
illatiivi poteroon poteroihin
ulkopaikallissijat
adessiivi poterolla poteroilla
ablatiivi poterolta poteroilta
allatiivi poterolle poteroille
muut sijamuodot
essiivi poterona poteroina
translatiivi poteroksi poteroiksi
abessiivi poterotta poteroitta
instruktiivi poteroin
komitatiivi poteroine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo potero-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • potero Kielitoimiston sanakirjassa
  • Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Potero. Kotimaisten kielten keskus

Latina[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

poterō

  1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin futuurin yksikön 1. persoonan muoto verbistä possum