porstua

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

porstua (15)

  1. (murteellinen) eteinen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈporst̪uɑ/
  • tavutus: pors‧tu‧a

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi porstua porstuat
genetiivi porstuan porstuiden
porstuitten
(porstuain)
partitiivi porstuaa
porstuata
porstuita
akkusatiivi porstua;
porstuan
porstuat
sisäpaikallissijat
inessiivi porstuassa porstuissa
elatiivi porstuasta porstuista
illatiivi porstuaan porstuisiin
porstuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi porstualla porstuilla
ablatiivi porstualta porstuilta
allatiivi porstualle porstuille
muut sijamuodot
essiivi porstuana porstuina
translatiivi porstuaksi porstuiksi
abessiivi porstuatta porstuitta
instruktiivi porstuin
komitatiivi porstuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo porstua-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

keskiaikainen ruotsalainen laina[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Rinnakkaismuodot[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • porstua Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kaisa Häkkinen: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).