polynomi
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
polynomi (5)
- (matematiikka) lauseke, jossa vakioita kerrotaan muuttujalla/muuttujilla, jotka korotetaan positiivisiin kokonaislukupotensseihin ja nämä lasketaan yhteen. Mukana saa olla myös vakiotermi eli vakio ilman muuttujalla kertomista.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈpolyˌnomi/
- tavutus: po‧ly‧no‧mi
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | polynomi | polynomit |
| genetiivi | polynomin | polynomien (polynomein) |
| partitiivi | polynomia | polynomeja |
| akkusatiivi | polynomi; polynomin |
polynomit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | polynomissa | polynomeissa |
| elatiivi | polynomista | polynomeista |
| illatiivi | polynomiin | polynomeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | polynomilla | polynomeilla |
| ablatiivi | polynomilta | polynomeilta |
| allatiivi | polynomille | polynomeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | polynomina | polynomeina |
| translatiivi | polynomiksi | polynomeiksi |
| abessiivi | polynomitta | polynomeitta |
| instruktiivi | – | polynomein |
| komitatiivi | – | polynomeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | polynomi- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset[muokkaa]
1. matemaattinen lauseke
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
polynomifunktio, polynomirengas, tekijäpolynomi
Alakäsitteet[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- polynomi Kielitoimiston sanakirjassa