poikija
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
poikija (12)
- Se joka poikii.
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | poikija | poikijat |
| genetiivi | poikijan | poikijoiden poikijoitten (poikijain) |
| partitiivi | poikijaa | poikijoita |
| akkusatiivi | poikija; poikijan |
poikijat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | poikijassa | poikijoissa |
| elatiivi | poikijasta | poikijoista |
| illatiivi | poikijaan | poikijoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | poikijalla | poikijoilla |
| ablatiivi | poikijalta | poikijoilta |
| allatiivi | poikijalle | poikijoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | poikijana | poikijoina |
| translatiivi | poikijaksi | poikijoiksi |
| abessiivi | poikijatta | poikijoitta |
| instruktiivi | – | poikijoin |
| komitatiivi | – | poikijoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | poikija- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |