pohdinta

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

pohdinta (9-J)[1]

  1. asian ajattelu, mietintä eri mahdollisuuksia punniten

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈpohdint̪ɑ/
  • tavutus: poh‧din‧ta

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pohdinta pohdinnat
genetiivi pohdinnan pohdintojen
(pohdintain)
partitiivi pohdintaa pohdintoja
akkusatiivi pohdinta;
pohdinnan
pohdinnat
sisäpaikallissijat
inessiivi pohdinnassa pohdinnoissa
elatiivi pohdinnasta pohdinnoista
illatiivi pohdintaan pohdintoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi pohdinnalla pohdinnoilla
ablatiivi pohdinnalta pohdinnoilta
allatiivi pohdinnalle pohdinnoille
muut sijamuodot
essiivi pohdintana pohdintoina
translatiivi pohdinnaksi pohdinnoiksi
abessiivi pohdinnatta pohdinnoitta
instruktiivi pohdinnoin
komitatiivi pohdintoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo pohdinna-
vahva vartalo pohdinta-
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

pohdinta

  1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta pohdin

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9-J