plyymi

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

plyymi (5)[1]

  1. pöyheä sulkakoriste tai -asuste, strutsinsulka
  2. töyhtö

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈplyːmi/
  • tavutus: plyy‧mi

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi plyymi plyymit
genetiivi plyymin plyymien
(plyymein)
partitiivi plyymiä plyymejä
akkusatiivi plyymi;
plyymin
plyymit
sisäpaikallissijat
inessiivi plyymissä plyymeissä
elatiivi plyymistä plyymeistä
illatiivi plyymiin plyymeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi plyymillä plyymeillä
ablatiivi plyymiltä plyymeiltä
allatiivi plyymille plyymeille
muut sijamuodot
essiivi plyyminä plyymeinä
translatiivi plyymiksi plyymeiksi
abessiivi plyymittä plyymeittä
instruktiivi plyymein
komitatiivi plyymeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo plyymi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

  • ranskan sanasta plume, höyhen, sulka[2]

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • plyymi Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5
  2.  : Otavan iso tietosanakirja. Osa 6, palsta 1329, hakusana plyymi. Helsinki: Otava, 1963.