planta

Wikisanakirjasta
Katso myös: plantà, plantă

Espanja[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

planta f. (monikko plantas)

  1. kasvi
  2. jalkapohja
  3. kerros (rakennuksen)
    el edificio de 16 plantas donde tiene su oficina
  4. palsta, tontti
  5. laitos, tehdas
  6. ehdotus, suunnitelma

Etymologia[muokkaa]

latinan sanasta planta ’kasvi’

Verbi[muokkaa]

planta

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä plantar
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä plantar

Islanti[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
epämääräinen määräinen epämääräinen määräinen
nominatiivi planta plantan plöntur plönturnar
akkusatiivi plöntu plöntuna plöntur plönturnar
datiivi plöntu plöntunni plöntum plöntunum
genetiivi plöntu plöntunnar plantna plantnanna

planta f.

  1. kasvi

Etymologia[muokkaa]

latinan sanasta planta ’kasvi’

Katalaani[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

planta f. (monikko plantes)[luo]

  1. kasvi

Etymologia[muokkaa]

latinan sanasta planta ’kasvi’

Verbi[muokkaa]

planta

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä plantar
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä plantar

Latina[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi planta plantae
akkusatiivi plantam plantās
genetiivi plantae plantārum
datiivi plantae plantīs
ablatiivi plantā plantīs

planta f. (1)

  1. kasvi

Liittyvät sanat[muokkaa]

Tästä johtuvat sanat tytärkielissä[muokkaa]
Lainat muissa kielissä[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

plantā

  1. (taivutusmuoto) aktiivin imperatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä plantō

Portugali[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

planta f. (monikko plantas)

  1. kasvi

Etymologia[muokkaa]

latinan sanasta planta ’kasvi’

Ranska[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

planta

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin yksinkertaisen perfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä planter

Ruotsi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

planta yl. (1) (yks. määr. plantan[luo], mon. epämäär. plantor[luo], mon. määr. plantorna[luo])

  1. taimi

Etymologia[muokkaa]

latinan sanasta planta ’kasvi’