pingottaa
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
pingottaa (53-C) (taivutus[luo])
- kiristää tiukaksi, jännittää
- (puhekieltä) ponnistella, yrittää kovasti (yleensä koulunkäyntiin tai opiskeluun liittyen)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈpiŋːot̪ːɑːˣ/
- tavutus: pin‧got‧taa
Käännökset[muokkaa]
1. kiristää, jännittää
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- substantiivit: pingotin, pingottaja, pingotus
- verbit: pingottua
Aiheesta muualla[muokkaa]
- pingottaa Kielitoimiston sanakirjassa