pilli

Suomi

Substantiivi

pilli (5)

1. muovista tai paperista tehty ohut putki, jolla imetään nestettä esim. pullosta
2. väline, jolla tuotetaan äänimerkki puhaltamalla siihen

   Tuomari puhalsi pilliin.

3. soittimen osa, joka tuottaa ääntä siinä virtaavan ilmavirran avulla

   säkkipillin pilli, urkupilli

4. (alatyyliä), penis

Ääntäminen

• IPA: [ˈpillːi]

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	pilli	pillit
genetiivi	pillin	pillien (pillein)
partitiivi	pilliä	pillejä
akkusatiivi	pilli; pillin	pillit
Sisäpaikallissijat
inessiivi	pillissä	pilleissä
elatiivi	pillistä	pilleistä
illatiivi	pilliin	pilleihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi	pillillä	pilleillä
ablatiivi	pilliltä	pilleiltä
allatiivi	pillille	pilleille
Muut
essiivi	pillinä	pilleinä
translatiivi	pilliksi	pilleiksi
abessiivi	pillittä	pilleittä
instruktiivi	–	pillein
komitatiivi	–	pilleine- + omistusliite

Käännökset

1. putki, jolla imetään nestettä

englanti: straw krimintataari: toban

venäjä: соломина

2. äänimerkin antoväline

englanti: whistle espanja: silbato, pito portugali: apito m. puola: gwizdek m. ranska: sifflet m.

ruotsi: visselpipa tšekki: píšťala f., píšťalka f. venäjä: свисток vepsä: pismäine

3. soittimen osa

englanti: pipe