pilkka

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

pilkka (9-A)

  1. häpäisevä puhe
  2. puun kylkeen tehty merkki

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈpilkːɑ/

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi pilkka pilkat
genetiivi pilkan pilkkojen
(pilkkain)
partitiivi pilkkaa pilkkoja
akkusatiivi pilkka; pilkan pilkat
Sisäpaikallissijat
inessiivi pilkassa pilkoissa
elatiivi pilkasta pilkoista
illatiivi pilkkaan pilkkoihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi pilkalla pilkoilla
ablatiivi pilkalta pilkoilta
allatiivi pilkalle pilkoille
Muut
essiivi pilkkana pilkkoina
translatiivi pilkaksi pilkoiksi
abessiivi pilkatta pilkoitta
instruktiivi pilkoin
komitatiivi pilkkoine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]