piimä

Wikisanakirjasta
Katso myös: piima

Suomi[muokkaa]

Wikipedia
Katso artikkeli Piimä Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi[muokkaa]

piimä (10)

  1. maidosta hapattamalla valmistettava ruokajuoma

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈpiːmæ/
  • tavutus: pii‧mä

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi piimä piimät
genetiivi piimän piimien
(piimäin)
partitiivi piimää piimiä
akkusatiivi piimä;
piimän
piimät
sisäpaikallissijat
inessiivi piimässä piimissä
elatiivi piimästä piimistä
illatiivi piimään piimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi piimällä piimillä
ablatiivi piimältä piimiltä
allatiivi piimälle piimille
muut sijamuodot
essiivi piimänä piiminä
translatiivi piimäksi piimiksi
abessiivi piimättä piimittä
instruktiivi piimin
komitatiivi piimine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo piimä-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

  • mahdollisesti 'lypsämistä' merkinneestä verbistä (unkarissa fej)[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • piimä Kielitoimiston sanakirjassa
  • piimä Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa

Võro[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

piimä

  1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivi sanasta piim
  2. (taivutusmuoto) yksikön partitiivi sanasta piim

Viitteet[muokkaa]

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. {{{s}}}. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2. s. 342, alaviite 590