piereskelijä
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
piereskelijä (12)
- joku, joka pieree; erityisesti sellainen jolla on tapana piereskellä
- Hitler oli siivoton piereskelijä. (Iltalehti 21.2.2009)
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | piereskelijä | piereskelijät |
| genetiivi | piereskelijän | piereskelijöiden piereskelijöitten (piereskelijäin) |
| partitiivi | piereskelijää | piereskelijöitä |
| akkusatiivi | piereskelijä; piereskelijän |
piereskelijät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | piereskelijässä | piereskelijöissä |
| elatiivi | piereskelijästä | piereskelijöistä |
| illatiivi | piereskelijään | piereskelijöihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | piereskelijällä | piereskelijöillä |
| ablatiivi | piereskelijältä | piereskelijöiltä |
| allatiivi | piereskelijälle | piereskelijöille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | piereskelijänä | piereskelijöinä |
| translatiivi | piereskelijäksi | piereskelijöiksi |
| abessiivi | piereskelijättä | piereskelijöittä |
| instruktiivi | – | piereskelijöin |
| komitatiivi | – | piereskelijöine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | piereskelijä- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset[muokkaa]
1. joku, joka pieree; erityisesti sellainen jolla on tapana piereskellä
|