pesintä

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

pesintä (9-J)

  1. pesiminen
    Merikotkien pesintä onnistui hyvin tänä vuonna.
    Suomen luonnonsuojeluliitto avasi verkkolähetykset, joissa voi seurata uhanalaisten maakotkan ja liito-oravan pesintöjä. (ts.fi)

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈpesint̪æ/
  • tavutus: pe‧sin‧tä

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pesintä pesinnät
genetiivi pesinnän pesintöjen
(pesintäin)
partitiivi pesintää pesintöjä
akkusatiivi pesintä;
pesinnän
pesinnät
sisäpaikallissijat
inessiivi pesinnässä pesinnöissä
elatiivi pesinnästä pesinnöistä
illatiivi pesintään pesintöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi pesinnällä pesinnöillä
ablatiivi pesinnältä pesinnöiltä
allatiivi pesinnälle pesinnöille
muut sijamuodot
essiivi pesintänä pesintöinä
translatiivi pesinnäksi pesinnöiksi
abessiivi pesinnättä pesinnöittä
instruktiivi pesinnöin
komitatiivi pesintöine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo pesinnä-
vahva vartalo pesintä-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

pesintäpaikka

Aiheesta muualla[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

pesintä

  1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta pesin