pesäke

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

(2)
(3)

Substantiivi[muokkaa]

pesäke (48-A)

  1. elimistöön muodostunut kasvannainen
  2. bakteerien muodostama yhtenäinen massa elatusastiassa
  3. tulipesäke, yksittäiselle aseelle kaivettu linnoitus

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈpesækeˣ/
  • tavutus: pe‧sä‧ke

Etymologia[muokkaa]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pesäke pesäkkeet
genetiivi pesäkkeen pesäkkeiden
pesäkkeitten
partitiivi pesäkettä pesäkkeitä
akkusatiivi pesäke;
pesäkkeen
pesäkkeet
sisäpaikallissijat
inessiivi pesäkkeessä pesäkkeissä
elatiivi pesäkkeestä pesäkkeistä
illatiivi pesäkkeeseen pesäkkeisiin
pesäkkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi pesäkkeellä pesäkkeillä
ablatiivi pesäkkeeltä pesäkkeiltä
allatiivi pesäkkeelle pesäkkeille
muut sijamuodot
essiivi pesäkkeenä pesäkkeinä
translatiivi pesäkkeeksi pesäkkeiksi
abessiivi pesäkkeettä pesäkkeittä
instruktiivi pesäkkein
komitatiivi pesäkkeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo pesäkkee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
pesäket-

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

etäispesäke, etäpesäke, itiöpesäke, konekivääripesäke, kriisipesäke, märkäpesäke, palopesäke, parveiluitiöpesäke, pesäkekovettumatauti, siittiöpesäke, tautipesäke, tulipesäke, vastarintapesäke, vihollispesäke

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Raija Lehtinen: Hyödykkeet ja haitakkeet. Muotokuvaa ‑ke-johtimisista sanoista. Kielikello, 1991, nro 1. Artikkelin verkkoversio.