permi

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

permi (5)

  1. permikausi, noin. 280–245 mvs. vallinnut geologisen ajanlaskun kausi. Permikaudella syntyivät enismmäiset alkeelliset havupuut ja se päättyi suureen joukkotuhoon
  2. permiläinen ihminen

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi permi permit
genetiivi permin permien
(permein)
partitiivi permiä permejä
akkusatiivi permi;
permin
permit
sisäpaikallissijat
inessiivi permissä permeissä
elatiivi permistä permeistä
illatiivi permiin permeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi permillä permeillä
ablatiivi permiltä permeiltä
allatiivi permille permeille
muut sijamuodot
essiivi perminä permeinä
translatiivi permiksi permeiksi
abessiivi permittä permeittä
instruktiivi permein
komitatiivi permeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo permi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

venäläisen Permin kaupungin mukaan[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

permikausi

Vieruskäsitteet[muokkaa]
Yläkäsitteet[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

permi (5) tai (7)

  1. rihma, metsäkanalintujen ja jänisten pyydystämiseen tarkoitettu ansa

Taivutus[muokkaa]

Taivutus "permin, permiä, permiin, permit, permien, permejä, permeihin" (vasen taulukko, tt. 5) on nykyaikainen taivutus. Taivutus "permen, permeä, permeen, permet, permien, permiä, permiin" (oikea taulukko, tt. 7) on vanhahtavaa tyyliä.

Viitteet[muokkaa]

  1. Vennin, Emmanuelle. Les périodes du Paléozoïque (ranskaksi, viitattu 30.11.2012). Muséum National d'Histoire Naturelle. 18.12.2000.