periferia

Wikisanakirjasta
Katso myös: periféria

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

periferia (12)[1]

  1. syrjäseutu
  2. (lääketiede) kehon ääriosat, yleensä sormet ja varpaat
    periferia lämmin yhdistettynä hypotensioon

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈperiˌferiɑ/
  • tavutus: pe‧ri‧fe‧ri‧a

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi periferia periferiat
genetiivi periferian periferioiden
periferioitten
(periferiain)
partitiivi periferiaa periferioita
akkusatiivi periferia;
periferian
periferiat
sisäpaikallissijat
inessiivi periferiassa periferioissa
elatiivi periferiasta periferioista
illatiivi periferiaan periferioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi periferialla periferioilla
ablatiivi periferialta periferioilta
allatiivi periferialle periferioille
muut sijamuodot
essiivi periferiana periferioina
translatiivi periferiaksi periferioiksi
abessiivi periferiatta periferioitta
instruktiivi periferioin
komitatiivi periferioine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo periferia-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Espanja[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

periferia f. (monikko periferias)

  1. ympyräviiva, ympärysviiva
  2. ympäristö, lähialueet, laitakaupunki
    la periferia de la capital mexicana
    habitante de la periferia parisiense – Pariisin laitakaupungin asukas

Liittyvät sanat[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 12