penaali

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

penaali (6)[1]

  1. kynäkotelo, jossa säilytetään mm. kyniä, pyyhekumeja, viivoitinta, kynänteroitinta yms.
    Penaalia on kätevä pitää mukana koulussa ja matkoilla.
  2. (slangia) emätin
    Pumppaa penaalias, ope!

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈpenɑːli/
  • tavutus: pe‧naa‧li

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi penaali penaalit
genetiivi penaalin penaalien
penaaleiden
penaaleitten
partitiivi penaalia penaaleita
penaaleja
akkusatiivi penaali;
penaalin
penaalit
sisäpaikallissijat
inessiivi penaalissa penaaleissa
elatiivi penaalista penaaleista
illatiivi penaaliin penaaleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi penaalilla penaaleilla
ablatiivi penaalilta penaaleilta
allatiivi penaalille penaaleille
muut sijamuodot
essiivi penaalina penaaleina
translatiivi penaaliksi penaaleiksi
abessiivi penaalitta penaaleitta
instruktiivi penaalein
komitatiivi penaaleine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo penaali-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Idiomit[muokkaa]

  • penaalin terävin kynä

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • penaali Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6