penaali
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- kynäkotelo, jossa säilytetään mm. kyniä, pyyhekumeja, viivoitinta, kynänteroitinta yms.
- (slangia) emätin
- Pumppaa penaalias, ope!
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈpenɑːli/
- tavutus: pe‧naa‧li
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | penaali | penaalit |
genetiivi | penaalin | penaalien penaaleiden penaaleitten |
partitiivi | penaalia | penaaleita penaaleja |
akkusatiivi | penaali; penaalin |
penaalit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | penaalissa | penaaleissa |
elatiivi | penaalista | penaaleista |
illatiivi | penaaliin | penaaleihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | penaalilla | penaaleilla |
ablatiivi | penaalilta | penaaleilta |
allatiivi | penaalille | penaaleille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | penaalina | penaaleina |
translatiivi | penaaliksi | penaaleiksi |
abessiivi | penaalitta | penaaleitta |
instruktiivi | – | penaalein |
komitatiivi | – | penaaleine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | penaali- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset[muokkaa]
Idiomit[muokkaa]
- penaalin terävin kynä
Aiheesta muualla[muokkaa]
- penaali Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6