pekingeesi
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
pekingeesi (5)
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | pekingeesi | pekingeesit |
| genetiivi | pekingeesin | pekingeesien (pekingeesein) |
| partitiivi | pekingeesiä | pekingeesejä |
| akkusatiivi | pekingeesi; pekingeesin |
pekingeesit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | pekingeesissä | pekingeeseissä |
| elatiivi | pekingeesistä | pekingeeseistä |
| illatiivi | pekingeesiin | pekingeeseihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | pekingeesillä | pekingeeseillä |
| ablatiivi | pekingeesiltä | pekingeeseiltä |
| allatiivi | pekingeesille | pekingeeseille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | pekingeesinä | pekingeeseinä |
| translatiivi | pekingeesiksi | pekingeeseiksi |
| abessiivi | pekingeesittä | pekingeeseittä |
| instruktiivi | – | pekingeesein |
| komitatiivi | – | pekingeeseine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | pekingeesi- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia[muokkaa]
< englannin Pekingese < kaupungin nimestä Peking[1]
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Klaus Karttunen: Orientin etymologinen sanakirja. Helsinki: Gaudeamus, 2013. ISBN 978-952-495-306-1.