peippo

Wikisanakirjasta
Katso myös: Peippo
Wikipedia
Katso artikkeli Peippo Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
Peipponaaras
Peippokoiras

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

peippo (1-B)[1]

  1. peipponen (Fringilla coelebs), koko Euroopassa yleinen siemeniä ravinnokseen käyttävä varpuslintu, meillä muuttolintuna jokakesäinen vieras
  2. (lähinnä monikossa) peippojen suvun (Fringilla) laji tai yksilö
  3. (lähinnä monikossa) peippojen heimon (Fringillidae) laji tai yksilö

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈpei̯pːo/
  • tavutus: peip‧po

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi peippo peipot
genetiivi peipon peippojen
partitiivi peippoa peippoja
akkusatiivi peippo;
peipon
peipot
sisäpaikallissijat
inessiivi peipossa peipoissa
elatiivi peiposta peipoista
illatiivi peippoon peippoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi peipolla peipoilla
ablatiivi peipolta peipoilta
allatiivi peipolle peipoille
muut sijamuodot
essiivi peippona peippoina
translatiivi peipoksi peipoiksi
abessiivi peipotta peipoitta
instruktiivi peipoin
komitatiivi peippoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo peipo-
vahva vartalo peippo-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

Ennen kuin sana on vakiintunut Fringilla-suvun lintuihin, on sitä käytetty erilaisten piipittävien lintujen yleisnimityksenä.[2]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yläkäsitteet[muokkaa]
Vieruskäsitteet[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • peippo Kielitoimiston sanakirjassa
  • peippo Tieteen termipankissa

Viitteet[muokkaa]

  1. Väisänen, R. A., Högmander, H., Björklund, H., Hänninen, L., Lammin-Soila, M., Lokki, J. & Rauste, V. 2006: Maailman lintujen suomenkieliset nimet (Finnish Names of the Birds of the World). 2., uudistettu painos (2nd edition). – BirdLife Suomi – BirdLife Finland, Helsinki – https://www.birdlife.fi/lintutieto/maailman-lintulajien-suomenkieliset-nimet/ [24. lokakuuta 2012].
  2. Kaisa Häkkinen: Tilhi laulaa nimeään. Tiede, 2014, nro 1. Artikkelin verkkoversio.