parveke

Wikisanakirjasta
Wikipedia
Katso artikkeli Parveke Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Parveke

Substantiivi[muokkaa]

parveke (48-A)[1]

  1. rakennuksen seinästä ulkoneva kaiteellinen tasanne, jonne avautuu ovi rakennuksen sisältä

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈpɑrʋekeˣ/
  • tavutus: par‧ve‧ke

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi parveke parvekkeet
genetiivi parvekkeen parvekkeiden
parvekkeitten
partitiivi parveketta parvekkeita
akkusatiivi parveke;
parvekkeen
parvekkeet
sisäpaikallissijat
inessiivi parvekkeessa parvekkeissa
elatiivi parvekkeesta parvekkeista
illatiivi parvekkeeseen parvekkeisiin
parvekkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi parvekkeella parvekkeilla
ablatiivi parvekkeelta parvekkeilta
allatiivi parvekkeelle parvekkeille
muut sijamuodot
essiivi parvekkeena parvekkeina
translatiivi parvekkeeksi parvekkeiksi
abessiivi parvekkeetta parvekkeitta
instruktiivi parvekkein
komitatiivi parvekkeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo parvekkee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
parveket-

Etymologia[muokkaa]

Käytössä 1800-luvun jälkipuoliskolta[2].

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat ja sanaliitot[muokkaa]

parvekekaluste, parvekekasvi, parvekekukka, parvekelaatikko, parvekelasi, parvekepuutarha, ranskalainen parveke, siivousparveke, tuuletusparveke

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • parveke Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48-A
  2. Raija Lehtinen: Hyödykkeet ja haitakkeet. Muotokuvaa ‑ke-johtimisista sanoista. Kielikello, 1991, nro 1. Artikkelin verkkoversio.