pappi

Wikisanakirjasta
Katso myös: Pappi
Wikipedia
Katso artikkeli Pappi Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Katolinen pappi

Substantiivi[muokkaa]

pappi (5-B) (monikko papit)

  1. henkilö, joka suorittaa ammatikseen erilaisia uskonnollisia menoja ja toimituksia
  2. (slangia) yleensä puinen kapula, jota käytetään kalastuksessa lyömään kala tajuttomaksi tai hengiltä

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈpɑp.pi/
  • tavutus: pap‧pi

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pappi papit
genetiivi papin pappien
(pappein)
partitiivi pappia pappeja
akkusatiivi pappi;
papin
papit
sisäpaikallissijat
inessiivi papissa papeissa
elatiivi papista papeista
illatiivi pappiin pappeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi papilla papeilla
ablatiivi papilta papeilta
allatiivi papille papeille
muut sijamuodot
essiivi pappina pappeina
translatiivi papiksi papeiksi
abessiivi papitta papeitta
instruktiivi papein
komitatiivi pappeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo papi-
vahva vartalo pappi-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

slaavilainen laina;[1] samaa juurta on myös sana poppa(mies)

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

herännäispappi, leipäpappi, lähetyspappi, merimiespappi, miespappi, nuorisopappi, papinkaapu, papinkaulus, papinkaura, papinpuku, papintappaja, papintodistus, papinura, papinvaali, papinvala, papinvirka, pappeinkokous, rippipappi, sairaalapappi, sotilaspappi, talkoopappi, tunturipappi, turistipappi, uhripappi, vankilapappi, vihkipappi

Idiomit[muokkaa]

  • ei olla ensimmäistä kertaa pappia kyydissä

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • pappi Kielitoimiston sanakirjassa
  • pappi Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Klaas Ruppel: Kieli-ikkuna: Onko maisteri mestari?. Helsingin Sanomat, 5.1.1999. Artikkelin verkkoversio.