paleografia

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

paleografia (12)

  1. (filologia) vanhoihin käsikirjoituksiin, käsialoihin ja kirjoitustapoihin kohdistuva tieteellinen tutkimus

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈpɑleoˌgrɑfiɑ/
  • tavutus: pa‧le‧o‧gra‧fi‧a

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi paleografia paleografiat
genetiivi paleografian paleografioiden
paleografioitten
(paleografiain)
partitiivi paleografiaa paleografioita
akkusatiivi paleografia;
paleografian
paleografiat
sisäpaikallissijat
inessiivi paleografiassa paleografioissa
elatiivi paleografiasta paleografioista
illatiivi paleografiaan paleografioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi paleografialla paleografioilla
ablatiivi paleografialta paleografioilta
allatiivi paleografialle paleografioille
muut sijamuodot
essiivi paleografiana paleografioina
translatiivi paleografiaksi paleografioiksi
abessiivi paleografiatta paleografioitta
instruktiivi paleografioin
komitatiivi paleografioine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo paleografia-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]