pakanuus

Wikisanakirjasta
Wikipedia
Katso artikkeli Pakanuus Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

pakanuus (40)

  1. (uskonto) valtauskontoon kuuluvien pakanuskonnoksi määrittelemän uskonnon harjoittaminen; valtauskonnon kannattajiin kuulumattomuus
    Pakanuus syntyy vasta, kun käännyttämishaluinen uskonto leviää alueelle, jolla se ei ole vielä ollut.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈpɑkɑnuːs/
  • tavutus: pa‧ka‧nuus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pakanuus pakanuudet
genetiivi pakanuuden pakanuuksien
partitiivi pakanuutta pakanuuksia
akkusatiivi pakanuus;
pakanuuden
pakanuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi pakanuudessa pakanuuksissa
elatiivi pakanuudesta pakanuuksista
illatiivi pakanuuteen pakanuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi pakanuudella pakanuuksilla
ablatiivi pakanuudelta pakanuuksilta
allatiivi pakanuudelle pakanuuksille
muut sijamuodot
essiivi pakanuutena pakanuuksina
translatiivi pakanuudeksi pakanuuksiksi
abessiivi pakanuudetta pakanuuksitta
instruktiivi pakanuuksin
komitatiivi pakanuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo pakanuude-
vahva vartalo pakanuute-
konsonantti-
vartalo
pakanuut-

Etymologia[muokkaa]

pakana + -uus

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]