pakanuus

Suomi

Substantiivi

pakanuus (40)

1. (uskonto) valtauskontoon kuuluvien pakanuskonnoksi määrittelemän uskonnon harjoittaminen; valtauskonnon kannattajiin kuulumattomuus

   Pakanuus syntyy vasta, kun käännyttämishaluinen uskonto leviää alueelle, jolla se ei ole vielä ollut.

Käännökset

1. pakanauskontojen harjoittaminen

englanti: paganism

venäjä: язычество

Liittyvät sanat

• pakana, pakanallinen, uuspakanuus