paini

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Paini

Substantiivi[muokkaa]

paini (5)

Wikipedia
Katso artikkeli Paini Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
  1. (urheilu) urheilumuoto, jossa ottelijat koettavat sääntöjen sallimia otteita käyttäen painaa vastustajan hartiat mattoon

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈpɑi̯ni/
  • tavutus: pai‧ni

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi paini painit
genetiivi painin painien
(painein)
partitiivi painia paineja
akkusatiivi paini;
painin
painit
sisäpaikallissijat
inessiivi painissa paineissa
elatiivi painista paineista
illatiivi painiin paineihin
ulkopaikallissijat
adessiivi painilla paineilla
ablatiivi painilta paineilta
allatiivi painille paineille
muut sijamuodot
essiivi painina paineina
translatiivi painiksi paineiksi
abessiivi painitta paineitta
instruktiivi painein
komitatiivi paineine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo paini-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Alakäsitteet[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

jaakopinpaini, mattopaini, mutapaini, painijoukkue, painikilpailu, painimatto, paininjalka, painiote, painiottelu, pistepaini, pystypaini, sylipaini, sumopaini, vapaapaini

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • paini Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi[muokkaa]

paini

  1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä painia
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä painia
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä painia
  4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä painia