pahus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

pahus (39)[1]

  1. Paholaisen rinnakkaisnimitys.
    paholainen mieheksi
  2. Käytetään huudahduksenomaisesti harmittavissa tilanteissa.
    Pahus [vieköön]!

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈpɑhus/
  • tavutus: pa‧hus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pahus pahukset
genetiivi pahuksen pahusten
pahuksien
partitiivi pahusta pahuksia
akkusatiivi pahus;
pahuksen
pahukset
sisäpaikallissijat
inessiivi pahuksessa pahuksissa
elatiivi pahuksesta pahuksista
illatiivi pahukseen pahuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi pahuksella pahuksilla
ablatiivi pahukselta pahuksilta
allatiivi pahukselle pahuksille
muut sijamuodot
essiivi pahuksena pahuksina
translatiivi pahukseksi pahuksiksi
abessiivi pahuksetta pahuksitta
instruktiivi pahuksin
komitatiivi pahuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo pahukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
pahus-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • pahus Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39