paavius

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

paavius (40)[1]

  1. se, että on paavi; paavinä oleminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈpɑːʋius/ tai /ˈpɑːʋiu̯s/
  • tavutus: paa‧vi‧us / paa‧vius

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi paavius paaviudet
genetiivi paaviuden paaviuksien
partitiivi paaviutta paaviuksia
akkusatiivi paavius;
paaviuden
paaviudet
sisäpaikallissijat
inessiivi paaviudessa paaviuksissa
elatiivi paaviudesta paaviuksista
illatiivi paaviuteen paaviuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi paaviudella paaviuksilla
ablatiivi paaviudelta paaviuksilta
allatiivi paaviudelle paaviuksille
muut sijamuodot
essiivi paaviutena paaviuksina
translatiivi paaviudeksi paaviuksiksi
abessiivi paaviudetta paaviuksitta
instruktiivi paaviuksin
komitatiivi paaviuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo paaviude-
vahva vartalo paaviute-
konsonantti-
vartalo
paaviut-

Etymologia[muokkaa]

sanan paavi vartalosta paavi- ja suffiksista -us

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • paavius Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40