paanutus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

paanutus (39)

  1. paanuttaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈpɑːnut̪us/
  • tavutus: paa‧nu‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi paanutus paanutukset
genetiivi paanutuksen paanutusten
paanutuksien
partitiivi paanutusta paanutuksia
akkusatiivi paanutus;
paanutuksen
paanutukset
sisäpaikallissijat
inessiivi paanutuksessa paanutuksissa
elatiivi paanutuksesta paanutuksista
illatiivi paanutukseen paanutuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi paanutuksella paanutuksilla
ablatiivi paanutukselta paanutuksilta
allatiivi paanutukselle paanutuksille
muut sijamuodot
essiivi paanutuksena paanutuksina
translatiivi paanutukseksi paanutuksiksi
abessiivi paanutuksetta paanutuksitta
instruktiivi paanutuksin
komitatiivi paanutuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo paanutukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
paanutus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä paanuttaa (paanut- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]