paakku

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

paakku (1-A)

  1. irtonaisesta aineesta muodostunut kokkare, möhkäle

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi paakku paakut
genetiivi paakun paakkujen
(paakkuin)
partitiivi paakkua paakkuja
akkusatiivi paakku; paakun paakut
Sisäpaikallissijat
inessiivi paakussa paakuissa
elatiivi paakusta paakuista
illatiivi paakkuun paakkuihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi paakulla paakuilla
ablatiivi paakulta paakuilta
allatiivi paakulle paakuille
Muut
essiivi paakkuna paakkuina
translatiivi paakuksi paakuiksi
abessiivi paakutta paakuitta
instruktiivi paakuin
komitatiivi paakkuine-
+ omistusliite

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]