pöhkö
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
pöhkö (1) (komparatiivi pöhkömpi, superlatiivi pöhköin) (taivutus[luo])
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈpøhkø/
- tavutus: pöh‧kö
Substantiivi[muokkaa]
pöhkö (1)
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | pöhkö | pöhköt |
genetiivi | pöhkön | pöhköjen |
partitiivi | pöhköä | pöhköjä |
akkusatiivi | pöhkö; pöhkön |
pöhköt |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | pöhkössä | pöhköissä |
elatiivi | pöhköstä | pöhköistä |
illatiivi | pöhköön | pöhköihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | pöhköllä | pöhköillä |
ablatiivi | pöhköltä | pöhköiltä |
allatiivi | pöhkölle | pöhköille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | pöhkönä | pöhköinä |
translatiivi | pöhköksi | pöhköiksi |
abessiivi | pöhköttä | pöhköittä |
instruktiivi | – | pöhköin |
komitatiivi | – | pöhköine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | pöhkö- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- pöhkö Kielitoimiston sanakirjassa