pöhinä

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

pöhinä (12)

  1. toiminta, meininki; kuhina
    Täällä Lappeenrannassa ja SaiPassa on todella hyvä pöhinä päällä tällä hetkellä ja sitoudun siihen mielelläni pariksi vuodeksi. (jääkiekkoilija Tommi Jokinen)
    sosiaalisessa mediassa virinnyt pöhinä
  2. (vanhahtava, slangia) amfetamiini
    Tarttisin hiukan pöhinää vaimentaakseni tän tuskan.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pöhinä pöhinät
genetiivi pöhinän pöhinöiden
pöhinöitten
(pöhinäin)
partitiivi pöhinää pöhinöitä
akkusatiivi pöhinä;
pöhinän
pöhinät
sisäpaikallissijat
inessiivi pöhinässä pöhinöissä
elatiivi pöhinästä pöhinöistä
illatiivi pöhinään pöhinöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi pöhinällä pöhinöillä
ablatiivi pöhinältä pöhinöiltä
allatiivi pöhinälle pöhinöille
muut sijamuodot
essiivi pöhinänä pöhinöinä
translatiivi pöhinäksi pöhinöiksi
abessiivi pöhinättä pöhinöittä
instruktiivi pöhinöin
komitatiivi pöhinöine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo pöhinä-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Aiheesta muualla[muokkaa]