päivänseisaus

Suomi

Substantiivi

päivänseisaus (39)

1. hetki, jolloin aurinko paistaa suoraan ylhäältä Kravun tai Kauriin kääntöpiirillä
2. se vuodenpäivä jolloin tämä tapahtuu. Päivä on silloin pisimmillään tai lyhimmillään

Etymologia

yhdyssana sanoista päivä (genetiivi) ja seisaus

Käännökset

englanti: solstice espanja: solsticio m.

latina: solstitium n. ruotsi: solstånd

Liittyvät sanat

Vieruskäsitteet

• päiväntasaus

Alakäsitteet

• kesäpäivänseisaus, talvipäivänseisaus