päivänsankari
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
päivänsankari (6)
- henkilö, joka viettää syntymäpäiväänsä tai muuta merkkipäiväänsä puhumishetkellä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | päivänsankari | päivänsankarit |
| genetiivi | päivänsankarin | päivänsankarien päivänsankareiden päivänsankareitten |
| partitiivi | päivänsankaria | päivänsankareita päivänsankareja |
| akkusatiivi | päivänsankari; päivänsankarin |
päivänsankarit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | päivänsankarissa | päivänsankareissa |
| elatiivi | päivänsankarista | päivänsankareista |
| illatiivi | päivänsankariin | päivänsankareihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | päivänsankarilla | päivänsankareilla |
| ablatiivi | päivänsankarilta | päivänsankareilta |
| allatiivi | päivänsankarille | päivänsankareille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | päivänsankarina | päivänsankareina |
| translatiivi | päivänsankariksi | päivänsankareiksi |
| abessiivi | päivänsankaritta | päivänsankareitta |
| instruktiivi | – | päivänsankarein |
| komitatiivi | – | päivänsankareine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | päivänsankari- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia[muokkaa]
yhdyssana sanoista päivä ja sankari
Käännökset[muokkaa]
1. henkilö, joka viettää syntymäpäiväänsä tai muuta merkkipäiväänsä puhumishetkellä
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- päivänsankari Kielitoimiston sanakirjassa