pähkinä

Wikisanakirjasta
Wikipedia
Katso artikkeli Pähkinä Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Pähkinä

Substantiivi[muokkaa]

pähkinä (12)

  1. (kasvitiede) kuiva, aukeamaton hedelmä, joka sisältää vain yhden siemenen. Kaupallisesti ja arkikielessä nimitetään muunkin laisia kovia syötäviä paljon rasvaa ja valkuaista sisältäviä hedelmiä tai sellaisen osia pähkinöiksi.
  2. ongelma tai tehtävä
    Tässä sinulle pähkinä purtavaksi.
    Tuo tehtävä onkin pähkinä purtavaksi.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈpæhkinæ/
  • tavutus: päh‧ki‧nä

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pähkinä pähkinät
genetiivi pähkinän pähkinöiden
pähkinöitten
(pähkinäin)
partitiivi pähkinää pähkinöitä
akkusatiivi pähkinä;
pähkinän
pähkinät
sisäpaikallissijat
inessiivi pähkinässä pähkinöissä
elatiivi pähkinästä pähkinöistä
illatiivi pähkinään pähkinöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi pähkinällä pähkinöillä
ablatiivi pähkinältä pähkinöiltä
allatiivi pähkinälle pähkinöille
muut sijamuodot
essiivi pähkinänä pähkinöinä
translatiivi pähkinäksi pähkinöiksi
abessiivi pähkinättä pähkinöittä
instruktiivi pähkinöin
komitatiivi pähkinöine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo pähkinä-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

acajoupähkinä, cashewpähkinä, hasselpähkinä, jalopähkinä, kolapähkinä, kookospähkinä, koolapähkinä, maapähkinä, muskottipähkinä, parapähkinä, pekaanipähkinä, pistaasipähkinä, pähkinähakki, pähkinäkakku, pähkinälehto, pähkinänkuori, pähkinänruskea, pähkinänsydän, pähkinänsärkijä, pähkinäpensas, pähkinäpuinen, pähkinäpuu, pähkinärouhe, pähkinäsakset, pähkinäsuklaa, pähkinäöljy, saksanpähkinä, suolapähkinä, vesipähkinä

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • pähkinä Kielitoimiston sanakirjassa
  • pähkinä Tieteen termipankissa
  • Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Pähkinä. Kotimaisten kielten keskus