päättyvä

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

päättyvä (10)

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä päättyä

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi päättyvä päättyvät
genetiivi päättyvän päättyvien
(päättyväin)
partitiivi päättyvää päättyviä
akkusatiivi päättyvä; päättyvän päättyvät
Sisäpaikallissijat
inessiivi päättyvässä päättyvissä
elatiivi päättyvästä päättyvistä
illatiivi päättyvään päättyviin
Ulkopaikallissijat
adessiivi päättyvällä päättyvillä
ablatiivi päättyvältä päättyviltä
allatiivi päättyvälle päättyville
Muut
essiivi päättyvänä päättyvinä
translatiivi päättyväksi päättyviksi
abessiivi (päättyvättä) (päättyvittä)
instruktiivi päättyvin
komitatiivi päättyvine