päättyvä
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
päättyvä
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä päättyä
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | päättyvä | päättyvät |
| genetiivi | päättyvän | päättyvien (päättyväin) |
| partitiivi | päättyvää | päättyviä |
| akkusatiivi | päättyvä; päättyvän | päättyvät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | päättyvässä | päättyvissä |
| elatiivi | päättyvästä | päättyvistä |
| illatiivi | päättyvään | päättyviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | päättyvällä | päättyvillä |
| ablatiivi | päättyvältä | päättyviltä |
| allatiivi | päättyvälle | päättyville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | päättyvänä | päättyvinä |
| translatiivi | päättyväksi | päättyviksi |
| abessiivi | päättyvättä | päättyvittä |
| instruktiivi | – | päättyvin |
| komitatiivi | – | päättyvine |