päätteleminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
päätteleminen (38)
- teonnimi verbistä päätellä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | päätteleminen | päättelemiset |
| genetiivi | päättelemisen | päättelemisten päättelemisien |
| partitiivi | päättelemistä | päättelemisiä |
| akkusatiivi | päätteleminen; päättelemisen |
päättelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | päättelemisessä | päättelemisissä |
| elatiivi | päättelemisestä | päättelemisistä |
| illatiivi | päättelemiseen | päättelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | päättelemisellä | päättelemisillä |
| ablatiivi | päättelemiseltä | päättelemisiltä |
| allatiivi | päättelemiselle | päättelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | päättelemisenä (päättelemisnä) |
päättelemisinä |
| translatiivi | päättelemiseksi | päättelemisiksi |
| abessiivi | päättelemisettä | päättelemisittä |
| instruktiivi | – | päättelemisin |
| komitatiivi | – | päättelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | päättelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
päättelemis- | |