orpous

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

orpous (40)[1]

  1. se, että on orpo; orpona oleminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈorpous/ tai /ˈorpou̯s/
  • tavutus: or‧po‧us / or‧pous

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi orpous orpoudet
genetiivi orpouden orpouksien
partitiivi orpoutta orpouksia
akkusatiivi orpous;
orpouden 		orpoudet
sisäpaikallissijat
inessiivi orpoudessa orpouksissa
elatiivi orpoudesta orpouksista
illatiivi orpouteen orpouksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi orpoudella orpouksilla
ablatiivi orpoudelta orpouksilta
allatiivi orpoudelle orpouksille
muut sijamuodot
essiivi orpoutena orpouksina
translatiivi orpoudeksi orpouksiksi
abessiivi orpoudetta orpouksitta
instruktiivi – orpouksin
komitatiivi – orpouksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo orpoude-
vahva vartalo orpoute-
konsonantti-
vartalo 		orpout-

Etymologia[muokkaa]

sanan orpo vartalosta orpo- ja suffiksista -us

Käännökset[muokkaa]

1. se, että on orpo

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • orpous Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40
Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=orpous&oldid=4165644”