opettava
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
opettava
- oppia tai opetusta antava
- Olemme kuulleet monenlaisia opettavia kertomuksia.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈopet̪ˌt̪ɑʋɑ/
- tavutus: o‧pet‧ta‧va
Etymologia[muokkaa]
- 1. partisiippi verbistä opettaa
Liittyvät sanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- opettava Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi[muokkaa]
opettava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä opettaa
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | opettava | opettavat |
| genetiivi | opettavan | opettavien (opettavain) |
| partitiivi | opettavaa | opettavia |
| akkusatiivi | opettava; opettavan | opettavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | opettavassa | opettavissa |
| elatiivi | opettavasta | opettavista |
| illatiivi | opettavaan | opettaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | opettavalla | opettavilla |
| ablatiivi | opettavalta | opettavilta |
| allatiivi | opettavalle | opettaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | opettavana | opettavina |
| translatiivi | opettavaksi | opettaviksi |
| abessiivi | opettavatta | opettavitta |
| instruktiivi | – | opettavin |
| komitatiivi | – | opettavine |