onni
Wikisanakirja
 |
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Suomi
[muokkaa] Substantiivi
onni (7)
- onnellisuus, ilon ja riemun tunne
- onnekkuus; sattumanvarainen menestys; tilanne, jossa asiat sujuvat omalta kannalta hyvin
- Mikä onni, että ehdin lentokoneeseen.
[muokkaa] Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| nominatiivi | onni | onnet |
| genetiivi | onnen | onnien |
| partitiivi | onnea | onnia |
| akkusatiivi | onni; onnen | onnet |
| Sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | onnessa | onnissa |
| elatiivi | onnesta | onnista |
| illatiivi | onneen | onniin |
| Ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | onnella | onnilla |
| ablatiivi | onnelta | onnilta |
| allatiivi | onnelle | onnille |
| Muut | ||
| essiivi | onnena | onnina |
| translatiivi | onneksi | onniksi |
| abessiivi | onnetta | onnitta |
| instruktiivi | – | onnin |
| komitatiivi | – | onnine- + omistusliite |
[muokkaa] Etymologia
Tällä sanalla ei valitettavasti vielä ole etymologiaa, mutta voit halutessasi lisätä sen.
[muokkaa] Käännökset
1. olotila, tunne
2. sattumanvarainen menestys
[muokkaa] Liittyvät sanat
|
äidinonni, arpaonni, avio-onni, epäonni, huono-onninen, hyväonninen, kalaonni, kodinonni, kovaonninen, naimaonni, onnekas, onnistaa, onnistua, onnitella, perheonni, sotaonni |
