onni
Wikisanakirja
 |
Sisällysluettelo |
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
onni (7)
- onnellisuus, ilon ja riemun tunne
- onnekkuus; sattumanvarainen menestys; tilanne, jossa asiat sujuvat omalta kannalta hyvin
- Mikä onni, että ehdin lentokoneeseen.
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| nominatiivi | onni | onnet |
| genetiivi | onnen | onnien (onnein) |
| partitiivi | onnea | onnia |
| akkusatiivi | onni; onnen | onnet |
| Sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | onnessa | onnissa |
| elatiivi | onnesta | onnista |
| illatiivi | onneen | onniin |
| Ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | onnella | onnilla |
| ablatiivi | onnelta | onnilta |
| allatiivi | onnelle | onnille |
| Muut | ||
| essiivi | onnena | onnina |
| translatiivi | onneksi | onniksi |
| abessiivi | onnetta | onnitta |
| instruktiivi | – | onnin |
| komitatiivi | – | onnine- + omistusliite |
Etymologia[muokkaa]
Tällä sanalla ei valitettavasti vielä ole etymologiaa, mutta voit halutessasi lisätä sen.
Käännökset[muokkaa]
1. olotila, tunne
2. sattumanvarainen menestys
