onni

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Onni

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

onni (7)

  1. (psykologia) onnellisuus, ilon ja riemun tunne
  2. onnekkuus; sattumanvarainen menestys; tilanne, jossa asiat sujuvat omalta kannalta hyvin
    Mikä onni, että ehdin lentokoneeseen.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi onni onnet
genetiivi onnen onnien
(onnein)
partitiivi onnea onnia
akkusatiivi onni; onnen onnet
Sisäpaikallissijat
inessiivi onnessa onnissa
elatiivi onnesta onnista
illatiivi onneen onniin
Ulkopaikallissijat
adessiivi onnella onnilla
ablatiivi onnelta onnilta
allatiivi onnelle onnille
Muut
essiivi onnena onnina
translatiivi onneksi onniksi
abessiivi onnetta onnitta
instruktiivi onnin
komitatiivi onnine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

  • Suomalaisessa kansanuskossa onnen määrä on vakio, ja sitä voi saada vain toisilta riistämällä. Taioin hankitaan onnea ja suojaudutaan sen anastukselta. Kts. kalaonni.

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

huono-onninen, hyväonninen, kovaonninen, onnekas,

onnitella,

Synonyymit[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

arpaonni, avio-onni, epäonni, kalaonni, kodinonni, naimaonni, onnenpeli, perheonni, sotaonni, äidinonni,