ompele

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ompele (49)

  1. ommel-sanan rinnakkaismuoto

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈompeleˣ/
  • tavutus: om‧pe‧le

Taivutus[muokkaa]

  • Eräissä sijamuodoissa sanan taivutus on tyypin 32 tai 48 kaltainen.
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ompel
ompele
ompelet
ompeleet
genetiivi ompelen
ompeleen
ompelten
ompelien
ompeleiden
ompeleitten
partitiivi ompelta
ompeletta
ompelia
ompeleita
akkusatiivi ompel
ompele;
ompelen
ompeleen
ompelet
ompeleet
sisäpaikallissijat
inessiivi ompelessa
ompeleessa
ompelissa
ompeleissa
elatiivi ompelesta
ompeleesta
ompelista
ompeleista
illatiivi ompeleen
ompeleeseen
ompeliin
ompeleisiin
ompeleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi ompelella
ompeleella
ompelilla
ompeleilla
ablatiivi ompelelta
ompeleelta
ompelilta
ompeleilta
allatiivi ompelelle
ompeleelle
ompelille
ompeleille
muut sijamuodot
essiivi ompelena
ompeleena
(ompelna)
ompelina
ompeleina
translatiivi ompeleksi
ompeleeksi
ompeliksi
ompeleiksi
abessiivi ompeletta
ompeleetta
ompelitta
ompeleitta
instruktiivi ompelin
ompelein
komitatiivi ompeleine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ompele-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
ompel-

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • ompele Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi[muokkaa]

ompele

  1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä ommella
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä ommella
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä ommella