omituisuus

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

omituisuus (40)

  1. se, että on omituinen
  2. (vanhentunut) ominaisuus
    Omituisuus, joka heitä kaikkia yhteisesti merkitsee, on heidän ruskea ihonsa ja kankea, hampunkarvainen tukkansa, jonka karheus etenkin Juhanilla on silmään pistävä. (A. Kivi)

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi omituisuus omituisuudet
genetiivi omituisuuden omituisuuksien
partitiivi omituisuutta omituisuuksia
akkusatiivi omituisuus; omituisuuden omituisuudet
Sisäpaikallissijat
inessiivi omituisuudessa omituisuuksissa
elatiivi omituisuudesta omituisuuksista
illatiivi omituisuuteen omituisuuksiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi omituisuudella omituisuuksilla
ablatiivi omituisuudelta omituisuuksilta
allatiivi omituisuudelle omituisuuksille
Muut
essiivi omituisuutena omituisuuksina
translatiivi omituisuudeksi omituisuuksiksi
abessiivi omituisuudetta omituisuuksitta
instruktiivi omituisuuksin
komitatiivi omituisuuksine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

sanan omituinen vartalosta omituis- ja takaliitteestä -uus

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]